Kirjailija
Sofi Oksanen
Julkaistu
2005
ARVOSTELU: * * * * ½
" Ehkä asiat voisivat korjaantua jonakin päivänä. Silloin Piki hymyilisi jälleen minulle, ei sille joka lähetti viestin Pikin omaan puhelimeen. Ja hän katsoisi minuun taas samalla tavalla kuin liljat tuoksuvat, raskaasti ja juovuttavasti. -- Kunhan aikaa olisi kulunut tarpeeksi ja kunhan olisimme nauraneet tarpeeksi monesti yhdessä itkemättä ja riitelemättä kertaakaan. Silloin hän antaisi äänensä palata takaisin kanelinlämpöön ja sallisi sen liukua sisääni hyväilemään sydäntäni ja nuolisi sen takaisin punaiseksi. " (s.163)
...Tiedättekö, kun tulee niitä hetkiä että ei pysty mitenkään
ymmärtämään, miten joku osaa, miten joku voi olla niin hyvää ja miten
edes kukaan keksii tuollaista ja sitten vain istuu ja ihmettelee? Jep, sellainen fiilis itselläni nyt on.
 |
| (<3) |
En olisi tähän kirjaan tarttunut varmaan vielä moneen vuoteen, ellei nyt olisi käynyt sellainen tilanne, että kouluun piti lukea valtaa tai identiteettiä koskeva kotimainen kirja ja tietysti itselläni jäi se sitten vähän viime tippaan, mutta onneksi ystävän kaapista löytyi tämmöinen (pelastusenkelini!) ja lauantai aamuna kävin sen sieltä nappaamassa - ja luin sen sitten haltioituneena muutamassa tunnissa.
Tämä kirja on jotain niin paljon enemmän, kuin mitä takakansi lupaa. Olen kuullut monia ylistyksiä Oksasen teoksista, mutta silti Baby Jane onnistui yllättämään minut ja odotukseni, sen kauneudella ja tietyllä rajuudellaan. Tuo lainauskaan ei jotenkin tunnu ollenkaan riittävältä... Voisin, kid you not, siteerata joka toiselta- ei, jokaiselta! sivulta jotain ja sivu sivun jälkeen ne hämmästyttäisivät ja liikuttaisivat enemmän ja enemmän ja sitten ei enää tietäisikään mitä tehdä ja mitä tuntea ja huh.
Usein lueskellessa kirjaa tuntee tietyn yhteyden itsensä ja hahmojen välillä ja myös tätä lukiessa tunsin sen. Sen yhteyden joka tekee lukemisesta niin nautinnollista, mutta myös melko kamalaa, kun miettii kuinka sitten tunteet myllertävät ja sydän rikkoutuu kääntäessä takakannen takaisin paikoilleen.
Päähenkilöä ei kirjassa mainita kertaakaan nimeltä (uskon siihen olevan joku syy, en vain vielä ole saanut selville mikä) ja ihmeellistä kyllä, en edes haikaile sen perään. En ole kertaakaan edes ajatellut minkä niminen tämä kirjan nuori, kaunis, masentunut, suurisuinen lady mahtaisi olla. Yritin juuri sovittaa tämän henkilön ja jonkun nimen yhteen - ensimmäisen päähän putkahti nimi Jenni - ja ei, ei onnistunut. Ehkä koska kaikki nimet yhdistettynä häneen, kauniit tai pitkät tai lyhyet ja ytimekkäät, you name it, kuulostavat tavattamon tylsiltä ja vääriltä ja liian vähältä. Mutta, turha analyysini sivuun, sillä haluan vielä kertoa jotain Pikistä.
Piki on päähenkilömme tyttöystävä, jolla on lyhyet hiukset, ääni joka rakastaa ja samalla satuttaa, poikamainen tyyli ja paniikkihäiriö josta ei keskustella, ja ehkä juuri siksi tarina saa omaamansa lopun. Päähenkilömme silmissä Piki on kaikki kaikessa, tuki ja turva ja koti. Kahden välinen suhde syttyy nopeasti - yhden yön juttu kuinkas muutenkaan - ja sammuu. Sammuu, muttei aivan kokonaan. Sillä heissä, Pikissä ja mysteerinaisessamme, on tietynlaista toivoa joka antaa voimia kaiken muun keskellä, eikä se luovuta helpollla.
Sinä siellä saatat nyt ihmetellä miksen antanut 5 tähteä, sillä sitähän kirja oikeastaan ansaitsikin tälläisen ylistyksen jälkeen ja nyt saat tietää miksi: vaikka lukukokemus olikin lähes täydellinen, minun on pakko todeta että olen lukenut kirjoja jotka ovat ylittäneet Baby Janen (esimerkiksi Hal Duncanin
Vellum ja John Greenin
The Fault In Our Stars, jota ei ole vielä suomeksi käännetty). Joten, it is what it is :)
- Piia -
P.S. Käy ihmeessä tsekkaa nuo linkitetyt kirjat ;))
P.P.S. Mainittu ystäväni on itseasiassa tavannut Sofi Oksasen (ryökäle törmäsi häneen kauppareissulla. Oikeasti ei tuollaista tuuria voi olla). Ja kun aiemmin olin iloinen ystävän puolesta niin nyt myös tunnen syvää kateutta..
