Orlando

(valokuvaustaitoni on mahtava)

Kirjalija Virginia Woolf
Julkaistu 1982

ARVOSTELU: * * * ½

" Mitään ei voinut nähdä kokonaisena tai lukea alusta loppuun. Sen minkä nähtiin alkavan - kuten kahden ystävyksen lähtevän toisiaan kohti kadun ylitse - ei koskaan nähty päättyvän. Kahdenkymmenen minuutin kuluttua ruumis ja sielu olivat kuin revittyjä paperinsuikaleita pursuamassa ulos säkistä ja todellakin autolla ajaminen ulos Lontoosta muistuttaa siinä määrin oman minuuden pirstoutumista joka edeltää tajuttomuuden tilaa ja ehkä kuolemaakin, että on avoin kysymys missä mielessä Orlandon voitiin sanoa olleen olemassa sinä hetkenä. " (s. 225)

Vaikka lukeminen ottikin aikansa ja välillä ei jatkaminen innostanut ollenkaan, niin silti sinnittelin loppuun asti ja onneksi sinnittelinkin!

Kirja on jotain romaanin, näytelmän, fantasian ja omaelämäkerran väliltä (... just bare with me). Sen päähenkilönä on Orlando, henkilö joka elää lähes 400 vuotta ja viidessä eri aikakaudessa, henkilö joka kokee millaista on olla mies- ja nainen.  Orlando - poika, herttua, lady, aviomies, vaimo, äiti - ja hänen tarinansa ja tapansa ajatella on jotain mihin en ole koskaan törmännyt. Lukemistani kirjoista, voisin sanoa että tämä on yksi niistä jotka muistan vielä monen kymmenen vuoden jälkeen.

 Näin by the way niille jotka ovat pohtineet, että lukisivat Orlandon ja joita ei pieni spoilaus haittaa, suosittelen että luette ensin suomentaja Kirsti Simonsuuren kirjoittamat Loppusanat. Itselleni nimittäin tarinan idea ja miksi se oli kirjoitettu tietyllä tavalla selveni vasta Loppusanoja lukiessani ja nyt hieman harmittaa koska en oikein lukiessa osannut arvostaa Woolfin nerokkuutta, vaan vasta näin jälkeenpäin. Mutta toisaalta, parempi myöhään kuin ei milloinkaan ;)

- Piia - 

p.s. onnea ja iloa vuodelle 2013!