 |
| (x) |
(Ette uskokaan kuinka paljon haluaisin vain siirtyä fanityttömodeen ja kiljua ja kirjoittaa kaikki mitä tulee mieleen epäselvässä järjestyksessä ja miljoonien "ajdhadkljgh" kohtauksien seuratessa tekstiä, mutta... *syvä huokaus* ehkä yritän kuitenkin säilyttää jonkin tasoisen asiallisuuden.)
Siis. Tässä kolmannessa osassa Clary näkee vihdoin ja viimein sen paljon puhutun "lasikapungin", varjometsästäjien kodin, Idrisin kaupungin, Alicanten. Kaupungissa tapahtuu, salaisuudet paljastuvat, Valentinen suunnitelmat tihenevät. Kaikki tuntui siirtyvän seuraavalla tasolle Lasikaupungissa; suhteet, vaarat, kaikki.
Jos muistan oikein luin tämän heti saatuani sen käteeni ja kokonaan, pitämättä mitään taukoja. Mikä ei tosin ole uutta Claren kirjoja lukiessa. Jokin siinä vain sykähdyttää enemmäin, kuin sarjan muissa osissa. Ehkä se johtuu siitä, että alunperin kolmannen osan piti olla viimeinen, joten siinä on sitä tiettyä.. tunnetta. Sitä tunnetta, että loppu lähestyy.
Se on hyökkäävämpi. Mitään ei jätetä sanomatta, vaan kaikki tulee esille.
Itselläni oli ainakin koko ajan sydän kurkussa, joko jännityksen tai surun takia.
Hmm. Tuli yhtäkkinen halu lukea ensimmäiset neljä osaa uudestaan.. Ehkä sen viidennen jälkeen sitten :) Sitä odotellessa...
- Piia -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti