25.5.2014

Tähtisumua

Kirjailija Neil Gaiman
Julkaistu 1999
Arvostelu: * * * ½

Fantasia on semmoinen genre, joka on lähellä sydäntä ja Gaimanin tuotantoa lukiessa en joudu pettymään. Tähtisumua on vasta toinen Gaimanin kirja, jonka olen lukenut mutta ottaen huomioon, että yleensä luen max. yhden kirjan kirjailijalta (en yleensä etsi kirjoja kirjailijan perusteella vaan tarinan ym.) niin se kertoo jo melko paljon :D
 
Tähtisumua kertoo tarinan kahden sukupolven ajalta, ja näiden sukupolvien eri seikkailuista Muurin kylässä ja Muurin kylän vierellä sijaitsevassa Haltijamaassa. Tarina alkaa Dunstan Thornin nuoruusvuosista ja loppuu hänen poikansa Thristan Thornin kuolemaan. Alussa voi tuntua, että teksti on jotenkin hidastempoista ja tarinassa ei edetä minnekään, mutta pikkuhiljaa alkaa tapahtua ja eri ihmiset ja tarinat kietoutuvat toisiinsa mitä yllättävimmällä tavalla. Parasta on se, että lukija ei saa todellakaan tietää kaikkea kerralla, vaan pieniä paljastuksia tulee aina välillä, ja nekin lukijan täytyy osata itse yhdistää kuluviin tapahtumiin.

Suhteet kirjassa on mielestäni jotenkin pintaraapaisuja, mutta silti niiden kehitys on nautittavaa luettavaa. Ehkä juonen monimutkaisuus ja Haltijamaan tapahtumat vähän veivät niiltä tilaa. Mielestäni kirjasta saisi mahtavan trilogian, juuri jotta henkilöt ja suhteet saisivat enemmän kohtelua ja, että Haltijamaahan ja sen tapoihin ja olentoihin pääsisi tutustumaan paremmin (toisin kuin vain mainitsemalla kiehtovan nimisiä otuksia, kuitenkaan kertomatta niistä lukijalle mitään).

Yksi piirre minkä huomasin tässä ja kirjassa The Ocean at the End of the Lane olevan (kirja joka koukutti minut Neil Gaimanin mielikuvitukselliseen maailmaan), on se kuinka Gaiman tuntuu aloittavan kirjan melko rennolla ja viattomalla tyylillä, tulee melkein semmonen fiilis, että nappasinko minä tämän jostain lasten hyllyltä? Ja sitten juoni tihenee ja kun lukija pääsee syvemmälle tarinaan, sen raaka puoli nousee esiin. Jostain syystä tämä kehitys on jotain todella ihanaa, itselleni ainakin, sillä se tekee kirjasta kevyemmän luettavan.

Arvostelusta vielä sen verran, että vaikka kirja on hyvin nautittava (taisin hymyillä tai sitten kurtistaa kulmia keskittymisestä koko kirjan ajan) ja hyvin ainutlaatuinen, asioiden ja ihmisten lyhyeksi jäänyt kuvaus jäi vähän liian paljon harmittamaan.


Kritiikkia siis löytyy, mutta silti viimeisen sivun luettuani tunsin itseni liikuttuneeksi ja iloiseksi. Tästä jäi tosi hyvä fiilis :) Tähtisumua on kirja taiasta, rakkaudesta, itsensä löytämisestä ja anteeksiannosta, ja suosittelen sitä kaikille fantasiaan ihastuneille!

- Piia -


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti