Ian McEwan - Polte (2010)
Nappasin kirjan mukaani ehkä 2 eurolla kirpputorilta ja kotimatkalla odotin innolla tämän lukemista (osaksi koska oooh Ian McEwan ja osaksi, koska aihe liittyi ilmastonmuutokseen ja takakansi antoi jännittävän ja kutkuttavan kuvan). Ja sitten luettuani.... ??
En ehkä voi sanoa, että vihasin tätä kirjaa, mutta se oli osin hyvin.. epätyydyttävä? Sillä oli kyllä hetkensä, mutta luettuani viimeisen sivun, halusin paiskata sen roskiin tai jonnekin, mistä en sitä näkisi, sillä se lopetus.. se lopetus vainoaa minua vieläkin. Moni asia jäi jonnekin kaukaiseen tuntemattomaan. Ja mielestäni tarina olisi voinut mennä paljon syvemmälle, siinä koko aurinkoenergia jutussa ja "ihmisen hauraudesta ilmastonmuutoksen edessä".
Olin ponnistellut ja pinnistellyt kirjan loppuun asti, koska halusin tietää miten tietyt asiat selviävät, mitä tietyille henkilöille käy ja mitään ei sitten paljastettu. Kirja kertoi vain pienen, pienen palan Michael Beardin elämästä (Beard on vanha, melko nerokas, juoppo ja yllättäen, se asia josta eniten pidin kirjassa), ehkä sen tärkeimmän palan kuitenkin. Muttei loppua, ei alkua ja jostain syystä se sai tarinan tuntumaan turhalta? Ehkä en ajattelisi näin, jos muuten olisin nauttinut kirjasta enemmän. Mutta tässä tilanteessa? Voi jestas.
Yleensä luettuani kirjan, pidän lyhyen hiljaisen hetken ja mietin "vau" ja pidän kirjaa sylissä ja ehkä nuuhkaisen kansia viimeisen kerran, kunnes lasken sen käsistäni. Mutta nyt, niinkuin sanoin, melkein paiskasin sen käsistäni.
Tästä alkaa tulee melkoinen rant, joten ehkä jätän kirjan käsittelyn tähän :D
- Piia -
pssst. Pakko sanoa, että Ian McEwan on kirjailijana kyllä parempi, kuin miltä sain hänet ehkä kuulostamaan. Tämä tietty tarina vaan ei iskenyt. Odotin niin paljon enemmän. Ja se hiton loppu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti